keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Uskollinen kehäkukka


Kasvimaan ja kukkapenkin uskollisin kukkija on ehdottomasti oranssin sävyissä hohtava kehäkukka. Se kukkii varmasti ja pitkään ja hehkuu upeasti myös maljakossa.

Viime vuonna kylvetty ja kukkinut kehäkukka nousi samalta paikalta myös tänä vuonna. Kannattaa siis kerätä kukkineet kukat kompostiin ennen kuin siementävät, jollei halua kukkia myös seuraavana vuonna, kuten meille kävi.




maanantai 25. heinäkuuta 2011

Rikkaruohorumbaa osa 1

Me ollaan tosi rikkaita. Meidän pellosta löytyy lähes jokainen suomalainen rikkakasvi.

Jauhosavikka:

 Lutukka:

Vadelmapensaan alta kurkistaa nokkonen:

Peltolemmikki:

Peltomatar:

Pelto-orvokki:

Nurmikko piharatamoa pullollaan:

Uusia pujon alkuja:

Punapeippi:

Siankärsämö ulkohuusin portaalla:

Vesiheinä kirsikkapuun alla:

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kirjosieponpoikaset lähtevät pesästä


Mökillä on paljon linnunpesiä. Joku lintu asustaa iskän rakentamissa pöntöissä, joku on tehnyt pesän pöntön päälle ja  joku muuttanut suuliin. Kirjosieppo teki pesän sisääntulotien koivukujan yhteen linnunpönttöön. Nyt poikaset ovat jo niin isoja, että ovat lähdössä maailmalle.

Eilen juhlittiin kaksospoikien synttäreitä. Vieraita oli  tulossa, kun huomasimme yhden tokkuraisen linnunpoikasen pihatiellä. Sisko nappasi hanskat käteen ja siivousrätin kouraan ja houkutteli linnun rätin reunaan istumaan. Kiikutti sitten poikasen koivikon reunaan suojaan. Siellä se kovaäänisesti piipitti, kunnes jossain vaiheessa lehahti omille teilleen.



lauantai 23. heinäkuuta 2011

Umpimielinen ukonhattu


Helteen helliessä aloittavat ukonhatut  juuri kukintaansa. Pellolla niitä kasvaa sinisenä ja sini-valkoisena aidanteena antamassa suojaa mansikkamaalle.

Ukonhatun kukka on minun silmissäni kuin sotilas kypärä päässä. Yrmy sotilas. Näetkö saman?
Mutta jotenkin tulee kukan mallista mieleen myös Suomenlinna. Olikohan siellä kypäränmallinen muistomerkki, vai muistanko ihan väärin?





torstai 21. heinäkuuta 2011

Kaarisilta kaunistui


Pellolle johtava kaarisilta sai tänään kaunistuksekseen ristikot. Kyllä nyt kelpaa siltaa ylittää kastelukannujen ja kottikärryjen kera.

Sillan alla oleva oja virtaa keväisin vuolaana vettä, kun viereisen metsikön lumet sulavat. Metsässä sijaitsee myös lähde, josta on vedetty vesijohto pihasaunaan. Siitä saamme sitten myös kasteluveden, jos sadevettä ei ole käytössä.

Kesäisin oja harvoin täyttyy vedestä. Nyt sen ovatkin vallanneet mesiangervo ja monenlaiset heinät.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Karpaattienkello kasvaa sittenkin, juhuu!


Kylvin keväällä yhteen istutusastiaan pussillisen isotähtiputkea ja pussillisen karpaattienkelloa. Jostain syystä kasvu oli kovin kitsasta. Tästä näet miten surkealta näytti parin kuukauden kasvun jälkeen. Kuolo korjasi ja mökille päätyi lopulta vain kaksi rääpäletainta. En silloin enää edes tiennyt kumpaa sorttia mokomat oli. Istutin ne pellon toiselle perennamaalle mirrinmintun, punahatun ja päivänliljojen katveeseen ja toivoin parasta.

Tänään kurkistin taipuneiden mirrinminttujen alle, ja siellähän ne oli: kymmensenttiset, terhakkaat ja jo isolehtiset karpaattienkellotaimet! Nyt ne jo tunnistin.

Elämä on ihmeitä täynnä - uskottava se vaan on.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Akileijakoukussa


Olen jäänyt ihan akileijojen koukkuun. Kun ne ovat niin kauniita ja niitä on niin helppo siemenistä kasvattaa. Ja kun niitä on vielä niin mahdottoman monenlaisia.

Nämä jaloakileijat kasvavat omenapuiden alla. Näistä otin viime kesänä siemeniä talteen, ja nyt niistä on kasvamassa jo isot taimet, jotka kukkivat ensi kesänä.




Näihin punaisiin akileijoihin törmäsin kesäkuun alussa Wasalandiassa. Nämäkin olisivat puutarhassa kivat.



Tänään paistaa aurinko!


Eilen satoi. Kumisaappaat jalassa keräsin kukkia maljakkoon. Kyllästyin myös aina multaisiin kynnenalusiin ja lakkasin kynteni harmaanruskeaksi. Oikea puutarhurin väri! No ainakin kynnet näyttävät siistimmiltä, vaikka väri ei ehkä ominta olekaan (Mavala 151 Marron glacé).



Eilen kävin keräämässä myös juhannuksena autiotalon ojassa kukkineen tummansinisen lehtoakileijan siemenkotia talteen niittoleikkurin tieltä. Mökkitiemme on museotie, joka niitetään kerran kesässä. Jännää siinä on se, että joka vuosi niitto tapahtuu eri aikaan. Eli nopea pitää olla, jos jonkun siemenen haluaa talteen kerätä.


Tänään paistaa aurinko ja kumisaappaat saa heittää kaappiin. Illalla tulivat sisko, Tee ja Iso Musta. Tänään haen Huittisten linja-autoasemalta isosiskon kaksospojat. Hauskaa. Ja huomenna teemme retken Turun saaristoon.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Vahtikoira vartioi...


Andy "Antero" Andersson (Flyers Dandyman) on 14 vuotta ja ihan kohta 4 kuukautta. Pesunkestävä luomukokkeri palkituista vanhemmista. Hyväntuulinen karvakorva, mutta väsyneenä saattaa olla itsepäisen ärhäkkäkin rakki.

Ikä on tehnyt jo tehtävänsä. Kaveri kuulee enää äkkinäiset kovat ja korkeat äänet, ja kaihi on vallannut molemmat silmät, joten ihan jokainen leivänmuru ei enää lattialta löydy. Mutta muuten on terve ja hyvin sätkii, kunhan saa nukkua tukevat päiväunet. Ja missäs sitä paremmin nukkuis kuin autossa. Vaatii aamuruuan jälkeen auton oven auki ja käy takapenkillä omaan tahtiinsa pitkin päivää ottamassa torkkuja.

Mökki on selvästi kaupunki- ja kerrostalokoiralle ihan luksuspaikka. Kun ei tarvi olla lainkaan riippuvainen emännän tylsistä rytmeistä, vaan saa mennä ulos ja sisään milloin tahtoo. Ja aina on joku, joka tarjoaa herkkupaloja. Muutetaan maalle!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Ensimmäiset vadelmat kypsyvät


Tänään poimittiin isosiskon kanssa kesän ensimmäinen vadelmasato - 3 litraa. Se on vain alkusoittoa, sillä Tyyne-mummon istuttamat ja vaalimat, nyttemmin jo hurjasti villiintyneet vadelmat, tuottavat jättiläissadon. Vadelmia tulee yleensä niin paljon, että niitä tursuaa joka tuutista. Pakastimista puhumattakaan.

Vadelmat kasvavat pellolle mentäessä ojan reunassa kahdessa rivissä. Vaikka niitä kuinka keväällä harvennetaan, rivit tuppaavaat levittäytyvän metrin levyisiksi ja korkeutta vadelmalle tulee reilusti kaksi metriä. Kuvaa pensaikosta en kehtaa edes näyttää...

Alunperin vadelmaa kasvoi myös maakellarin kummulla, mutta ne revin ensimmäisenä keväänä pois. Talossa asunut Tyyne-mummo oli kuulemma ollut kova leipomaan ja pitänyt pientä leipomoa. Ensimmäisenä kesänä eräs naapuri tulikin kyselemään, josko perinne säilyy :) Mutta sitä en ymmärrä, miten vanha rouva oli vadelmat kellarin päältä poiminut. Sen verran jyrkkä kumpu on.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Öööö, joku päivänhattu?


Kaksi vuotta sitten äiti kylvi omasta mielestään kesäpäivänhattuja, jotka ovat yksivuotisia. Ihan hermostui, kun kasvoivat niin hitaasti. Lätkäistiin (ihan kirjaimellisesti) minitaimet kesäkuun alussa pellon etureunaan ja unohdettiin siihen.

Eivät olleetkaan sitten yhden kesän kukkia, sillä kukkivat komeasti vuodesta toiseen heinä-elokuussa. Nyt aloittelevat juuri kukintaa. Samalla siementävät ja tekevät kovasti uusia pikkutaimia.

Lehdistö on hauskan karvainen ja korkeus on noin 50-70 senttiä. Päivänhattuja löytyy aika liuta, jostain luin että 16 lajia, mutta olisiko tämä joku sade- tai sädepäivänhattu? Vai loisto? Ja nyt kun kuvia katson, niin huomaan, että näissä on ainakin kahdenlaisia kukkia. Plantagenin siemenpussittajalla on tainnut tulla aivastus, kun on näitä pussitellut.

Anyway, kukkarypäs kukkii runsaasti ja pitkään ja kestää hyvin myös maljakossa.