torstai 30. kesäkuuta 2011

Uskollinen ruskolilja availee nuppujaan


Talon aurinkoisella seinustalla availee kukkiaan ruskolilja (Lilium bulbiferum). Siinä se on kukkinut varmaan jo vuosikymmenet ja ilahduttanut aikoinaan Tyyne-rouvaakin, talon entistä emäntää.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ranskalainen nurkkaus


Tiluksilla on kolme rakennusta: talo, suuli ja saunarakennus. Saunarakennus puolestaan jakautuu neljään osaan: siskon lukaaliin eli entiseen kanalaan, saunaan, minun lukaaliin eli entiseen autotalliin sekä lasten leikkihuoneeseen. Lisäksi kaiken yllä on vintti, jossa tulevat teinit viettänevät aikaansa.

Siskon pääty on kuin ranskalainen nurkkaus: kevyitä kahvilatuoleja, kulta- ja lehtoakileijoja, unikoita, päivänkakkaroita, pelargonioita saviruukuissa sekä jalo- ja köynnösruusuja.








lauantai 25. kesäkuuta 2011

Sisällä sadetta pitämässä


Jälleen sataa. Ensin tuli uhkaavat pilvet, sitten ukkonen ja lopulta sade. Mutta mukava on omassa pikkumökissä pitää sadetta.

Tässä 2 euron kirppislöydön uusi elämä. Puinen sorvattu lampunjalka sai valkoista väriä pintaansa ja uuden varjostimen. Nyt se kaunistaa lipaston päällä. Juhannuksen kunniaksi sai myös Taalainmaan hevosen viereensä.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Sataa sataa ropisee - pinkkiä piristykseksi


Tänään sataa. Saatiin kuitenkin mansikkamaat kitkettyä ja verkotettua. Koirien takia piti rakentaa myös verkkoaita. Iso Musta syö ahnaasti kaikki mansikat, jos vain lähelle pääsee.
Sateellakin kukat näyttävät kauniilta. Kuvasin perennapenkin pinkkejä yksilöitä. Alppiasteri (Aster alpinus) on yksi suosikeistani.



Myskimalvan (Malva moschata) olen kasvattanut siemenestä. Se on kiitollinen perenna, sillä kukkii kesäkuusta pitkälle syksyyn.



Myös punapäivänkakkaran (Tanacetum coccineum) olen siemenestä kasvattanut. Se kukkii toisena kesänä kylvöstä. Punapäivänkakkara on kaunis, näyttävä ja melko korkea ja tarvitsee siksi tuennan. Kuihtuneet kukat kannattaa leikata, sillä useimmiten innostuu kukkimaan vielä loppukesästä uudestaan. Kasvi tunnetaan myös nimellä punapietaryrtti.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kasvimaa ojennuksessa


Kasvimaalla kasvaa tänä vuonna vähemmän juureksia ja enemmän kukkia kuin aiempina vuosina. Löytyy sieltä kuitenkin edelleen porkkanaa ja punajuurta, sipulia ja salaatteja ja runsaasti tilliä. Ja tietenkin miljoonia rikkaruohoja...

Kasvimaan edessä on samettiruusua etanavahtina ja keskellä kehäkukkaa kaunistuksena. Kasvimaan takaosassa kasvaa ruiskaunokki, kesäpäivänhattu ja kosmoskukka. Siskon kasvattamat pikkumansikat elelevät omassa laatikossaan ja hillittömän satoisan lajikkeen marjat alkavat jo punertaa.




Leimuavat idänunikot


Nyt kukkapenkeissä suorastaan leimuavat upean oranssit idänunikot (Papaver orientale), joista osan olen kasvattanut siemenistä viime ja edelliskeväänä. Unikonsiemenet itävät ja kasvavat suhteellisen kituisasti, mutta kun pikkutaimet istuttaa maahan jo toukokuun lopussa, saa nauttia kukista jo ensimmäisenä kesänä heinäkuussa. Taimet suorastaan räjähtävät kasvuun päästessään kunnon maahan.

Idänunikon lehdet ovat hauskan karvaiset ja melko suuret. Kasvi varastaakin lehdistöllään kukkapenkistä yllättävän ison tilan. Unikko siementää ahkerasti ja pikkutaimia löytyy seuraavana kesänä mitä merkillisemmistä paikoista.




sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Itikoita siellä ja täällä


Sateen alla ja sateen jälkeen puutarha kuhisee itikoita: hyttysiä, ampiaisia, kimalaisia, mehiläisiä, kirvoja, koppakuoriaisia, metsäluteita ja vaikka mitä. Kuuluu hyrinää ja surinaa, niksutusta ja kopsahduksia.

Toisinaan kasveja kuvatessa on ötökkä ihan vahingossa tallentunut kameraankin. Lude kävelee pellon tauksen "luontopuutarhassa" keltaisessa pillikukassa. Kukka on nimeltään kangasmaitikka eli Melampyrum pratense. Netistä löytyy muuten hieno tunnistussivusto suomalaisille kasveille ja eläimille www.luontoportti.com. Sieltä tämänkin tiedon löysin.

Musta pikkukuoriainen on puolestaan löytänyt ensimmäiset avautuneet palavan rakkauden kukinnot.

Laariin sataa ja apila kasvaa


Hellejakson jälkeen on satanut lähes 90 mm. "Kaikki, mikä sataa ennen juhannusta, menee laariin", sanoi isoäitini. Toivotaan niin. Muuten pelto muuttuu taas järveksi.

Sadesäästä huolimatta rikkaruohot saivat kyytiä. Kompostit pullistelevat jo ja uusi viherkumpu on työn alla.

Vuosi sitten keväällä naapurin maajussi kynti ja tasoitti saunakakkaran, ohdakkeiden ja pujon valtaaman peltomme ja kylvi siihen valkoapilaa ja yhden kesän viherapilaa. Peltoa on nyt pariin kertaan ruohonleikkurilla leikattu, ja vihdoin alkaa apila voittaa! Vielä kun saa hetken rauhassa kukkia ja siementää, niin ruohikossa lymyilevät rikkisviholliset toivottavasti häippäisevät lopullisesti...




keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Pää pyörällä


Tehtiin täti-tyttö -retki Vaasaan. Saatiin niskaamme ensin jatkuvaa sadetta, mutta toisena päivänä jo aurinkokin uskalsi näyttäytyä. Kävimme ensimmäistä kertaa Wasalandiassa, joka osoittautui ihan huippupaikaksi. Oli tilaa, sopivasti väkeä, hauskoja laitteita ja edullisen hinnan lisäksi mitä kauneimpia perenna- ja pensaspenkkejä. Näki, että joku joka ihan oikeasti osaa, oli tehnyt vihersuunnitelman.

Huvipuiston joka kulma oli täytetty kauniisti kasveilla. Bongailin innoissani eri lajeja, kun tyttö keinui aina vaan uudestaan Pirates-laivassa.






perjantai 10. kesäkuuta 2011

Kesän ensimmäinen kukkakimppu


Viime viikolla keräsin kesän ensimmäisen kukkakimpun. Pellon pientareella kukki saunakukkaa, koiranputkea ja niittyleinikkiä. Kaunis kimppu niistäkin tuli kahvipöytään.

Kunpa mökin äänimaailmankin saisi tänne taltioitua. Peippojen ja kirjosiepon pesinnän, käen kukkumisen, joutsenten äänet. Lintulaudalla käy kuhina, kun sulassa sovussa siellä vierailevat viherpeipot ja vihervarpuset, pullea punatulkkupariskunta ja sinitiainen, jännittävän näköinen tikli, punapäinen tikka ja ärhäkkä harakka. Metsän reunasta pelmahti valkohäntäpeura, joka kiirehti peltojen poikki syvemmälle metsään. Pienet sammakotkin on jo bongattu.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Hevoskastanja allapäin?


"Tuo puu näyttää masentuneelta", sanoi siskontyttö pellon eksoottisesta hevoskastanjasta. Niinhän se näyttää, lehdet kun roikkuvat alaspäin.
Puu on 16-vuotias. Sisko osti sen äidille syntymäpäivälahjaksi viime kesänä. On asettunut hyvin paikalleen ja tuntuu viihtyvän, vaikka masentuneelta näyttääkin. Vielä se ei kuitenkaan kuki, mutta ehkä jo ensi kesänä valkoiset kukkanuput nousevat piristämään sen ilmettä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Vuorenkilvet suojelevat maakellaria


Maakellarin kumpu on istutettu täyteen vuorenkilpiä. Kasvit on saatu tutuilta tai naapureilta isoina rotjakkeina ja ovat nyt kasvaneet paikallaan kolme vuotta. Ensimmäisenä kesänä niitä helteellä kasteltiin, jotta juurtuisivat pölisevän kuivaan multaan. Sen jälkeen ovat saaneet pärjäillä itsekseen, mitä nyt lannoitusrakeita ovat välillä saaneet niskaansa. Vuorenkilvet viihtyvät kovasti niin kummun varjossa kuin naapurin pellon paahteisella puolellakin.