Mummoruutupeitto on valmis!

Melkein vuoden projekti on nyt lopultakin valmis. 12 x 18 eli yhteensä 216 virkattua isoäidinruutua on nyt virkattu ja yhteen kasattu, ja mummoruutupeitto sai pienen pitsireunuksenkin. Olen niin ylpeä itsestäni, sillä edellisestä virkkauksesta oli kulunut jo jokunen vuosi. Olinkohan ala-asteen jälkeen virkannut yhtään mitään...

Peittoprojekti alkoi stressin ja harmituksen poistona. Suosittelen muillekin moisista vaivoista kärsiville. Sopivissa hetkissä oli mukava ottaa virkkuukoukku käteen ja askarrella eriväristen lankakerien parissa.

Todella lämmin peitto päätyy mökille kevään viileitä öitä lämmittämään. Lankana käytin Novitan 7 veljestä.

Karvakasakin kaipaa jo mökille

Kesään ja tiluksille mieli halajaa jo karvakasallakin, maaliskuussa 15 vuotta täyttävällä Andy-kokkerilla. Vanhus on pirteä ja pomppivainen, vaikka alkava sydänvika lääkärin mukaan saakin välillä läähättämään.

Kunnon päiväunet, roppakaupalla pusuja, paljon mukavia autoretkiä ja kohtuudella herkkumaksapalleroita. Siinä onnellisen kaverin pitkän iän salaisuus.

Haaveksien katselee autolle. "Eikö jo pakata pikkuauto täyteen ruukkuja ja pikkuruisia kylvöastioita. Eikö kesä jo tule?"

Uusi viherryskausi!

Ensimmäiset siemenkuvastot ovat putoilleet postiluukusta ja ensimmäiset kylvösuunnitelmat on jo tehty. Luminen tammikuu alkaa pian vihertää.

Kuva on ulkohuussin nurkalta, missä porraskiven välistä siankärsämö uskollisesti tuikkaa kasvustoaan vuosi vuodelta. Ja on niin kaunis, ettei sitä malta kokonaan kitkeä.

Oikein mukavaa kevään ja kesän odotusta!