Huomiseen

Työt ovat alkaneet, mutta kesä ei onneksi hellitä otettaan. Kivaa on sekin, että pääsen jo huomenna karkaamaan mökille ihastelemaan elokuun pimenevää yötaivasta.

Oheinen kuva on kesäkuun lopulta, kun superkuu loimotti valoisalla yötaivaalla.

Pöyhkeilevät liljat

Meidän peltopuutarhastamme löytyy kaikenlaisia kasveja. Yksi kun tykkää yhdestä, toinen toisesta. Monia kasveja hankitaan koska halvalla saadaan myös ihan vain uteliaisuudesta, ja osa sitten (yllättäin) selviääkin savipohjaisessa pellossamme.

Värililjojen sipuleita on osteltu parina vuonna. Aiemmin pääosin vaaleanpunaisina ja valkoisina kukkineet värililjat ovat muuttuneet etupellon kukkamaassa lähes kokonaan keltaisiksi. Vain yksi valkoinen lilja on jäljellä. Keltaiset näköjään selviävät ankarista oloista ja liljakukkojen hyökkäyksiltä muita värejä paremmin.

Niitä vastapäätä on toinen sekaperennapenkki, jonka päädyssä toissa vuonna äitienpäivälahjaksi ostetut liljasipulit ovat nyt ensi kertaa kunnon kukassa. Muistelen tosin, että ostimme valkoisten liljojen sipuleita, mutta nepä pöyhkeilevätkin nyt kaikissa sateenkaaren väreissä - kuin paratiisilinnut konsanaan. Väriminttu ja harsokukka yrittävät hiukan niiden koketeerausta vaimentaa.

Valkoiset liljat olisivat omaan makuuni mieluisimmat, mutta kieltämättä nämä piristävät mieltä mahtipontisella väri-ilottelullaan.

 

 

 

Iltatunnelmia ja aavistus loppukesää

Tässä tunnelmia eilisillalta, jolloin kiertelin etupihallamme. Jo parina päivänä on helteestä huolimatta ollut hyvin elokuinen tunnelma. Siis loppukesän tunnelma. Se johtuu valosta, kypsyvistä omenoista ja naapurin kellastuvasta kaurapellosta.

Oma kahden kuukauden lomanikin lähestyy loppuaan. Hurjaa.

 

 

 

Pian keräämme pulleita herneenpalkoja

Odottelemme vesi kielellä herneiden kypsymistä. Ohuita lituskoita on paljon, samoin kukkia, mutta ehkäpä jo ensi viikolla saamme kerätä pulleita ja makeita herneenpalkoja.

Herneiden kylvössä tärkeää on muistaa pari asiaa. Maan pitää olla jo lämmin, kun herneet kylvetään, sillä muuten kylvöherneet mätänevät ja vain "katoavat". Tänä vuonna kylvimme 1. päivä kesäkuuta. Herneet kannattaa myös liottaa ennen kylvöä, jotta kasvu lähtee nopsemmin käyntiin.

Hernemaamme sijaitsee pellolla unikoiden, ruiskaunokkien, kehäkukkien ja maa-artisokkarivistön vieressä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Meillä on viime päivinä ollut tohinaa, kun mökillä on ollut väkeä kuin pipoa. Kivaa on ollut! Nyt huilitaan pari päivää, kunnes tilukset täyttyvät vieläkin suuremmasta väestä.

Paljon ihmisiä tarkoittaa myös paljon erilaisia tapoja. Välillä hermot kiristyvät ja tulee sanomista, mutta pian on kaikki unohtunut ja yhdessä puuhaaminen jatkuu. Onneksi ollaan enemmän kipakoita kuin pitkävihaisia.

Viikonlopun teemaan sopii kuvakavalkadi erilaisuudesta. Puutarhamme on hyvinkin sekalainen kokoelma erilaisia perennoja, ruusuja ja kesäkukkia; isoja ja pieniä, hentoja ja vahvoja, helppoja ja vaativia. Kaikki sulassa sovussa.

 

Hiiri vattupensaan oksalla

 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Kuten hiiri silmän korkeudella. Meinasin slaagin saada, kun kompostin takaa vattupuskan oksalta 1,5 metrin korkeudelta tuijotti hiiren silmät.

Varovasti juoksin hakemaan kameran ja ehdin kuin ehdinkin napata siitä kuvan. Kyllä maalla on elämä paljon jännempää kuin kaupungissa :D

Sitkeät ritarinkannukset

Hernepensaskujanne esitteli hurmaavia ritarinkannuksiaan (Delphinium), joten vilautanpa meidänkin kannuksiamme. Komeampi kasvaa etupellon vähälle hoidolle jääneessä kukkamaassa ja toinen huojuu yksinään takapellon savimaassa. Polot.

Mutta innostuttiin täälläkin ritarinkannusten esikasvatuksesta. Toivottavasti jo ensi kesänä meilläkin kasvaisi hyvin hoidettuja, komeita ritarinkannuksia runsain mitoin. Saapa nähdä.