lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ruususen lumoissa


Isäni on intohimoinen ruusujenkeräilijä, ja tiluksilla onkin kymmeniä ruusuja. Osa on vielä ihan pieniä taimia, jotka sinnittelevät ja miettivät pärjäävätkö. Osa on taas röyhähtänyt uljaaseen kasvuun, ja niistä näkee, että ne selviytyvät talvimärässä maassa.

Isä pitää tarkkaa kirjanpitoa kasveista, mutta aina muutama lappu on hukkunut aleruusuja ostaessa. Yksi sellainen on tämä suloinen vaaleanpunainen lajike, jonka nuppu ja kukka on kuin pionin. Yhtä pullea ja täynnä kymmeniä ja kymmeniä terälehtiä.

Tiedätkö sinä, mikä ruusu tämä on?





perjantai 13. heinäkuuta 2012

Täällä taas!


Onpa vierähtänyt pitkä aika hiljaisuutta. Tiluksilla on oltu, puutarhaa hoidettu ja luonnon ihmeistä nautittu, mutta - ilman kameraa! Sille kun kävi keväällä hassusti ja joutui polo uimaan laukun pohjalla keltaisessa Jaffassa. Siitä sokerishokista se ei ole vieläkään toipunut. Nyt sisko tuli hätiin ja lainasi omaa pokkariaan. Kiitos siskolle!

Kukat ovat sateisen ja viileähkön kesän vuoksi kukkimisessaan myöhässä. Nyt vasta ruiskaunokitkin availevat nuppujaan.

Nähdään taas pian!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Omenapuiden alla

Vanhojen omppupuiden upean sammaloituneet ja krakeloituneet rungot ovat saaneet seurakseen bellistä...


skillaa...


orvokkeja...



ja kärhöjä.



Kaunista!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Valkovuokkoja pikkumetsässä


Tontin laidalla on pikkuinen kaistale kuivaa metsää, jossa kivien lomassa kasvaa katajia, muutama koivu ja ihanasti havisevia haapoja. Viime kesänä vesakoimme sieltä pajut pois, ja nyt pikku metsikköämme kaunistavat suloiset valkovuokot.



lauantai 28. huhtikuuta 2012

Voi mitä ihanuuksia!


Tiluksilla pitkästä aikaa! Viimeksi lunta oli nilkkoihin asti, nyt kukkivat jo ensimmäiset kukat.

Ostin syksyllä Prisman poistolaarista pikkuruisen kurjenmiekan ja poliinihyasintin sipuleita. Sipuleiksi niitä kai kutsutaan, sellaisia pieniä mykeröitä. Kukaan meistä ei uskonut, että menestyisivät ja keväällä kukkisivat. Siksi surutta tuikattiin yhteen sotilaalliseen riviin perennamaan reunaan kaikki sipulit.

Mutta mitä? Nyt kaikki jo kukkivat! Ja miten kauniita ovatkaan.

Vielä kun jostain löytäisin sen lapun, missä on kukkasten koko nimet...


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kahdenlaista kaunokaista


Ihana, aurinkoinen päivä sai kaivamaan jälleen taimimultapussin esiin. Nyt multaan päätyi isokaunosilmä Illico (Coreopsis grandiflora) ja iki-ihana kaunokainen Meadow Daisy (Bellis perennis). Molemmat kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Isokaunosilmä kukkii pitkään ja mätäsmäisen runsaasti. Se on hiukan talvenarka, mutta toivottavasti näistä yksilöistä karaistuu kauneutta vuosiksi eteenpäin.

Kaunokaiset ovat ikuinen rakkauden kohteeni. Joka kevät kylvän eri lajikkeita, joita sitten istutan kukkapenkkien reunoille ja ruukkuihin kesäkukkien sekaan. Osa taimista päätyy omenapuun alle kiitolliseksi ja kauniiksi maanpeitekasviksi.

Kylvöihin käytän mieluiten 49-koloista näppärää Nelsonin Pluggbox-istutusastiaa, joita minulla onkin useampia. Pieneen tilaan mahtuvat kylvöastiat pitävät keittiön viherryksen aisoissa mahdollisimman pitkään.



Nämä kaunokaiset ovat kahdelta viime kesältä. Kylväytyvät ja lisääntyvät tehokkaasti. Tykkään!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kurkistus huussin nurkalle



Ulkohuussi eli kakkosvessa löytyy suulin päädystä, kasvimaan vierestä. Huussissa on hieno, sininen ekopönttö ja samaan sävyyn on huussi sisustettukin. Hiukan merihenkisesti, vaikka sisämaassa ollaankin. 

Kaunista ja somaa pitää olla. Ovessa on sydämellinen kurkistusaukko ja seinällä hieno pyöreä ikkuna. Ja luettavaksi tietysti Aku Ankkoja...






maanantai 2. huhtikuuta 2012

Tuliunikkoja ja tunnustuksia


Piskuinen blogini on tällaisena lumimyräkän ja kolarisuman täyttämänä päivänä kuitenkin iloinen. Blogi on saanut ensimmäiset tunnustukset. Kiitos niistä kuuluvat kauniille ja mielenkiintoiselle Romppala - unelmataloni blogille sekä jo pitkään seuraamalleni puutarhablogille Höperöt Hortonomit.


Tunnustuksen saajan tulee vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Mikä on puutarhafilosofiasi?

Puutarhainnostukseni heräsi vasta muutama vuosi sitten, kun isäni päätti hankkia suvulle uuden kesäpaikan. Kyseessä oli 1920-luvulla rakennettu talo suuleineen ja saunakakkaroiden ja ohdakkeiden valtaamine peltoineen.

Peltoa emme tarvitse, mutta unelmapuutarha siinsi silmissä. Siitä se puutarhainnostus sitten minulla lähti. Meitä on kolme sisarusta, mutta toistaiseksi vain minä olen saanut pahimman "tartunnan" viherpeukaloäidiltäni.

Rakastan perinnekasveja. Niitä sitkeitä, kestäviä, uskollisia perennoja ja pensaita, jotka uhmaavat huonoa hoitoa, lannoittamatonta maatakin. Nautin malvojen kauneudesta, päivänkakkaroiden ilosta, juhannusruusun hehkusta ja piikikkyydestä. Nautin tavallisuudesta.

Puutarhafilosofiani kuuluu: "Tee paljon työtä, iloitset enemmän. Älä tee mitään, iloitset kuitenkin."

Tunnustus tulisi jakaa viidelle blogille, mutta laatu korvaa määrän ja annan sen eteenpäin Pienelle Puutarhurille:
http://pienipuutarhuri.blogspot.com/



Viime keväänä kylvimme perunamaan reunaa kaunistamaan rivit kesäkukkia: tuliunikkoa, piiankieltä ja kehäkukkaa. Tuliunikko oli meille ihan uusi tuttavuus yksinkertaisine unelmankeveine kukkineen. Väri on hauskan kelta-oranssinen ja kasvi on suhteellisen matala, vain noin 25 senttiä.



maanantai 19. maaliskuuta 2012

Täältä noustaan!


Leijona vahtii poikasiaan. Pientä kasvua onkin jo näkyvissä iisopissa. Myös minttu ja sitruunamelissa ovat kasvattaneet pikkuruiset taimet.

Viime perjantaina mullan alle päätyivät sininen lehtoakileija, karpaattienkello ja päivänkakkara. Unikot odottavat vielä vuoroaan. Haaveilen upeasta valkoisesta "Royal Wedding" -lajikkeesta.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Akileijoija ja juhannusmuistoja


Tänään otin parvekkeelta kylmäkäsittelystä valkoisen akileijan siemenet. Kylvin ne kaksi viikkoa sitten purkkeihin ja piilotin lumen alle. Nyt purkit saavat kylpeä keittiön ikkunan alla lämmössä ja valossa.

Tänään kylvin viime kesänä mökkitien varrelta, autiotalon ojasta keräämäni sinisen lehtoakileijan siemenet. Nyt ne päätyivät vuorostaan parvekkeelle muutamaksi viikoksi kylmään.


Kuvat on otettu viime kesänä juhannusaattoiltana, kun siskon ipanoiden ja koirien kanssa lähdimme "yöjuoksulle". Uskomatonta, että kolmen ja puolen kuukauden päästä on taas juhannus! Mutta sitä ennen on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja odottamista!

tiistai 28. helmikuuta 2012

Kesäkurpitsameri


 

Tiluksilla kerätään kaikki kasvijäte komposteihin. Ja kaikki se mikä ei neljään muovikompostiin mahdu, päätyy "maisemointikukkulaan".

Kukkulan pohjalle laitetaan vademapensaiden risukkoa, ja siihen päälle sitten sulassa sovussa kaikenlaista puutarhan vihreää jätettä. Päälle pingotetaan ruskea maisemointikangas, johon leikataan ristiviillot kurpitsantaimia varten. Jokaiseen aukkoon kunnon multaa, kurpitsantaimi ja vettä päälle. Loppukesästä kumpu näyttääkin kurpitsamereltä, ja parissa vuodessa kasa on muuttunut mullaksi, joka päätyy jälleen puutarhaan. Ekologista ja kaunista.

Kesäkurpitsassa on myös se hauska puoli, että välillä siitä tulee satoa runsaasti, toisena vuotena taas ei.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ensimmäiset kylvöt



Vaikka kylvöt kannattaa tehdä kai nousevan kuun aikaan, niin uskalsin uhmata sääntöä ja kylvin lumen alle parvekkeelle isotähtiputken ja valkoisen akileijan siemenet.

Viime vuonna yritin myös kasvattaa isotähtiputkea siemenistä, mutta silloin jostain syystä en huomannut, että ne vaativat parin kuukauden kylmäkäsittelyn. Lopputulos olikin suhteellisen surkea. Tässä kuvia viime vuodelta.

Valkoisen akileijan siemenet ovat siskon miehen veljen vaimon keräämiä. Kiitos niistä! Nyt vain jännitän, miten niiden käy.



Koira oli ihmeissään parvekkeelle ilmestyneistä purkeista. Valkoinen pallo cocktailtikun päässä ilmaisee akileijaa ja sininen isotähtiputkea.

Lumisateen keskeltä on helppo toivottaa iloista laskiaista!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Mitähän sitä kylväisi?


Kylvöajat lähestyvät ja mieli tekisi ostella uusia siemeniä. Tänään kuitenkin katsastin vanhoja siemenvarastojani. Peltipurkki on täynnä puolikkaita pusseja erilaisia yrttien ja perennojen siemeniä. Löytyy minttua ja oreganoa sekä päivänkakkaran, unikon ja jaloakileijan siemeniä. Lisäksi löytyy suodatinpusseissa kuivattuina lisää akileijan siemeniä sekä muun muassa malopin (vai malvikin) ja lupiinin siemeniä.

Ensi viikolla kylvän purkkiin lumen alle valkoista, ehtaa somerolaista akileijaa. Viime vuonna lumen alle kylvetyt akileijat menestyivät parhaiten, sillä saivat kunnollisen kylmäkäsittelyn. Pääsevät sitten lumen sulettua sisälle kasvamaan.


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Mummoruutupeitto on valmis!



Melkein vuoden projekti on nyt lopultakin valmis. 12 x 18 eli yhteensä 216 virkattua isoäidinruutua on nyt virkattu ja yhteen kasattu, ja mummoruutupeitto sai pienen pitsireunuksenkin. Olen niin ylpeä itsestäni, sillä edellisestä virkkauksesta oli kulunut jo jokunen vuosi. Olinkohan ala-asteen jälkeen virkannut yhtään mitään...

Peittoprojekti alkoi stressin ja harmituksen poistona. Suosittelen muillekin moisista vaivoista kärsiville. Sopivissa hetkissä oli mukava ottaa virkkuukoukku käteen ja askarrella eriväristen lankakerien parissa.

Todella lämmin peitto päätyy mökille kevään viileitä öitä lämmittämään. Lankana käytin Novitan 7 veljestä.


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Karvakasakin kaipaa jo mökille


Kesään ja tiluksille mieli halajaa jo karvakasallakin, maaliskuussa 15 vuotta täyttävällä Andy-kokkerilla. Vanhus on pirteä ja pomppivainen, vaikka alkava sydänvika lääkärin mukaan saakin välillä läähättämään.

Kunnon päiväunet, roppakaupalla pusuja, paljon mukavia autoretkiä ja kohtuudella herkkumaksapalleroita. Siinä onnellisen kaverin pitkän iän salaisuus.

Haaveksien katselee autolle. "Eikö jo pakata pikkuauto täyteen ruukkuja ja pikkuruisia kylvöastioita. Eikö kesä jo tule?"

lauantai 14. tammikuuta 2012

Uusi viherryskausi!


Ensimmäiset siemenkuvastot ovat putoilleet postiluukusta ja ensimmäiset kylvösuunnitelmat on jo tehty. Luminen tammikuu alkaa pian vihertää.

Kuva on ulkohuussin nurkalta, missä porraskiven välistä siankärsämö uskollisesti tuikkaa kasvustoaan vuosi vuodelta. Ja on niin kaunis, ettei sitä malta kokonaan kitkeä.

Oikein mukavaa kevään ja kesän odotusta!