Huomiseen

Työt ovat alkaneet, mutta kesä ei onneksi hellitä otettaan. Kivaa on sekin, että pääsen jo huomenna karkaamaan mökille ihastelemaan elokuun pimenevää yötaivasta.

Oheinen kuva on kesäkuun lopulta, kun superkuu loimotti valoisalla yötaivaalla.

Pöyhkeilevät liljat

Meidän peltopuutarhastamme löytyy kaikenlaisia kasveja. Yksi kun tykkää yhdestä, toinen toisesta. Monia kasveja hankitaan koska halvalla saadaan myös ihan vain uteliaisuudesta, ja osa sitten (yllättäin) selviääkin savipohjaisessa pellossamme.

Värililjojen sipuleita on osteltu parina vuonna. Aiemmin pääosin vaaleanpunaisina ja valkoisina kukkineet värililjat ovat muuttuneet etupellon kukkamaassa lähes kokonaan keltaisiksi. Vain yksi valkoinen lilja on jäljellä. Keltaiset näköjään selviävät ankarista oloista ja liljakukkojen hyökkäyksiltä muita värejä paremmin.

Niitä vastapäätä on toinen sekaperennapenkki, jonka päädyssä toissa vuonna äitienpäivälahjaksi ostetut liljasipulit ovat nyt ensi kertaa kunnon kukassa. Muistelen tosin, että ostimme valkoisten liljojen sipuleita, mutta nepä pöyhkeilevätkin nyt kaikissa sateenkaaren väreissä - kuin paratiisilinnut konsanaan. Väriminttu ja harsokukka yrittävät hiukan niiden koketeerausta vaimentaa.

Valkoiset liljat olisivat omaan makuuni mieluisimmat, mutta kieltämättä nämä piristävät mieltä mahtipontisella väri-ilottelullaan.

 

 

 

Iltatunnelmia ja aavistus loppukesää

Tässä tunnelmia eilisillalta, jolloin kiertelin etupihallamme. Jo parina päivänä on helteestä huolimatta ollut hyvin elokuinen tunnelma. Siis loppukesän tunnelma. Se johtuu valosta, kypsyvistä omenoista ja naapurin kellastuvasta kaurapellosta.

Oma kahden kuukauden lomanikin lähestyy loppuaan. Hurjaa.

 

 

 

Pian keräämme pulleita herneenpalkoja

Odottelemme vesi kielellä herneiden kypsymistä. Ohuita lituskoita on paljon, samoin kukkia, mutta ehkäpä jo ensi viikolla saamme kerätä pulleita ja makeita herneenpalkoja.

Herneiden kylvössä tärkeää on muistaa pari asiaa. Maan pitää olla jo lämmin, kun herneet kylvetään, sillä muuten kylvöherneet mätänevät ja vain "katoavat". Tänä vuonna kylvimme 1. päivä kesäkuuta. Herneet kannattaa myös liottaa ennen kylvöä, jotta kasvu lähtee nopsemmin käyntiin.

Hernemaamme sijaitsee pellolla unikoiden, ruiskaunokkien, kehäkukkien ja maa-artisokkarivistön vieressä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Meillä on viime päivinä ollut tohinaa, kun mökillä on ollut väkeä kuin pipoa. Kivaa on ollut! Nyt huilitaan pari päivää, kunnes tilukset täyttyvät vieläkin suuremmasta väestä.

Paljon ihmisiä tarkoittaa myös paljon erilaisia tapoja. Välillä hermot kiristyvät ja tulee sanomista, mutta pian on kaikki unohtunut ja yhdessä puuhaaminen jatkuu. Onneksi ollaan enemmän kipakoita kuin pitkävihaisia.

Viikonlopun teemaan sopii kuvakavalkadi erilaisuudesta. Puutarhamme on hyvinkin sekalainen kokoelma erilaisia perennoja, ruusuja ja kesäkukkia; isoja ja pieniä, hentoja ja vahvoja, helppoja ja vaativia. Kaikki sulassa sovussa.

 

Hiiri vattupensaan oksalla

 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Kuten hiiri silmän korkeudella. Meinasin slaagin saada, kun kompostin takaa vattupuskan oksalta 1,5 metrin korkeudelta tuijotti hiiren silmät.

Varovasti juoksin hakemaan kameran ja ehdin kuin ehdinkin napata siitä kuvan. Kyllä maalla on elämä paljon jännempää kuin kaupungissa :D

Sitkeät ritarinkannukset

Hernepensaskujanne esitteli hurmaavia ritarinkannuksiaan (Delphinium), joten vilautanpa meidänkin kannuksiamme. Komeampi kasvaa etupellon vähälle hoidolle jääneessä kukkamaassa ja toinen huojuu yksinään takapellon savimaassa. Polot.

Mutta innostuttiin täälläkin ritarinkannusten esikasvatuksesta. Toivottavasti jo ensi kesänä meilläkin kasvaisi hyvin hoidettuja, komeita ritarinkannuksia runsain mitoin. Saapa nähdä.

Eino Leinon syntymäpäivän kunniaksi

Tänään on vietetty runon ja suven päivää sekä Eino Leinon päivää. Kansallisrunoilijamme syntymästä on kulunut 135 vuotta. Minäkin herkistyin etupellon villipuutarhan kukkaloistoa ihaillessani muistelemaan Leinon runoja.

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino

 

 

Mitä tänään tehdään?

Kurpitsakumpu kasvaa taas

 
Koska pelto on ihanteellinen kasvupaikka kaikille mahdollisille rikkakasveille, tulvivat kompostit yli äyräiden vihreätä kultaa. Osa vihreästä "jätteestä" kasataankin joka vuosi koivumetsän ja jalkapallokentän reunaan pitkäksi kummuksi, joka seuraavana vuonna sitten käännetään ja peitetään maisemointikankaalla. Kankaaseen tehtyihin reikiin lisätään kunnon multaa ja istutetaan äidin esikasvattamat kurpitsat. Siinä ne sitten kummun lämmössä kasvavat.

Tänä vuonna hoidimme istutustyön isolla porukalla juhannuksena. Kesäkurpitsan ja koristekurpitsan taimet olivat silloin jo isoja ja ovat nyt kummussa lähteneet hyvin kasvamaan. Pian odotettavissa onkin - jos hyvin käy - kurpitsameri, kuten viime vuonna kävi klik.

Nitkutuspäivä

En tiedä, mikä oli tänään kuun asento, mutta öisen sateen jälkeen maa oli pehmeä kitkettäväksi ja ilmakin mukavan viileä.

Kasvimaa vaati ronskia harvennusta, sillä olin keväällä kylvänyt niin hövelillä kädellä. Nyt pikkuruisia porkkanoita ja punajuuria päätyikin kasakaupalla kompostiin. Koirakin kävi nuuskuttamassa miniporkkanoita.

Pellon yksivuotisten kukkien maata en kitkenyt, harasin vaan välit nitkutusharalla. On muuten tosi kätevä vehje! Samantyyppisellä haralla nitkutin jo lapsena kasvimaalla. Ja silloin se oli tosi ikävää. Nyt nitkuttelu tuntuu mukavalta, ainakin jos sitä vertaa mansikkamaassa selkä mutkalla köykkimiseen...