lauantai 28. huhtikuuta 2012

Voi mitä ihanuuksia!


Tiluksilla pitkästä aikaa! Viimeksi lunta oli nilkkoihin asti, nyt kukkivat jo ensimmäiset kukat.

Ostin syksyllä Prisman poistolaarista pikkuruisen kurjenmiekan ja poliinihyasintin sipuleita. Sipuleiksi niitä kai kutsutaan, sellaisia pieniä mykeröitä. Kukaan meistä ei uskonut, että menestyisivät ja keväällä kukkisivat. Siksi surutta tuikattiin yhteen sotilaalliseen riviin perennamaan reunaan kaikki sipulit.

Mutta mitä? Nyt kaikki jo kukkivat! Ja miten kauniita ovatkaan.

Vielä kun jostain löytäisin sen lapun, missä on kukkasten koko nimet...


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kahdenlaista kaunokaista


Ihana, aurinkoinen päivä sai kaivamaan jälleen taimimultapussin esiin. Nyt multaan päätyi isokaunosilmä Illico (Coreopsis grandiflora) ja iki-ihana kaunokainen Meadow Daisy (Bellis perennis). Molemmat kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Isokaunosilmä kukkii pitkään ja mätäsmäisen runsaasti. Se on hiukan talvenarka, mutta toivottavasti näistä yksilöistä karaistuu kauneutta vuosiksi eteenpäin.

Kaunokaiset ovat ikuinen rakkauden kohteeni. Joka kevät kylvän eri lajikkeita, joita sitten istutan kukkapenkkien reunoille ja ruukkuihin kesäkukkien sekaan. Osa taimista päätyy omenapuun alle kiitolliseksi ja kauniiksi maanpeitekasviksi.

Kylvöihin käytän mieluiten 49-koloista näppärää Nelsonin Pluggbox-istutusastiaa, joita minulla onkin useampia. Pieneen tilaan mahtuvat kylvöastiat pitävät keittiön viherryksen aisoissa mahdollisimman pitkään.



Nämä kaunokaiset ovat kahdelta viime kesältä. Kylväytyvät ja lisääntyvät tehokkaasti. Tykkään!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kurkistus huussin nurkalle



Ulkohuussi eli kakkosvessa löytyy suulin päädystä, kasvimaan vierestä. Huussissa on hieno, sininen ekopönttö ja samaan sävyyn on huussi sisustettukin. Hiukan merihenkisesti, vaikka sisämaassa ollaankin. 

Kaunista ja somaa pitää olla. Ovessa on sydämellinen kurkistusaukko ja seinällä hieno pyöreä ikkuna. Ja luettavaksi tietysti Aku Ankkoja...






maanantai 2. huhtikuuta 2012

Tuliunikkoja ja tunnustuksia


Piskuinen blogini on tällaisena lumimyräkän ja kolarisuman täyttämänä päivänä kuitenkin iloinen. Blogi on saanut ensimmäiset tunnustukset. Kiitos niistä kuuluvat kauniille ja mielenkiintoiselle Romppala - unelmataloni blogille sekä jo pitkään seuraamalleni puutarhablogille Höperöt Hortonomit.


Tunnustuksen saajan tulee vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Mikä on puutarhafilosofiasi?

Puutarhainnostukseni heräsi vasta muutama vuosi sitten, kun isäni päätti hankkia suvulle uuden kesäpaikan. Kyseessä oli 1920-luvulla rakennettu talo suuleineen ja saunakakkaroiden ja ohdakkeiden valtaamine peltoineen.

Peltoa emme tarvitse, mutta unelmapuutarha siinsi silmissä. Siitä se puutarhainnostus sitten minulla lähti. Meitä on kolme sisarusta, mutta toistaiseksi vain minä olen saanut pahimman "tartunnan" viherpeukaloäidiltäni.

Rakastan perinnekasveja. Niitä sitkeitä, kestäviä, uskollisia perennoja ja pensaita, jotka uhmaavat huonoa hoitoa, lannoittamatonta maatakin. Nautin malvojen kauneudesta, päivänkakkaroiden ilosta, juhannusruusun hehkusta ja piikikkyydestä. Nautin tavallisuudesta.

Puutarhafilosofiani kuuluu: "Tee paljon työtä, iloitset enemmän. Älä tee mitään, iloitset kuitenkin."

Tunnustus tulisi jakaa viidelle blogille, mutta laatu korvaa määrän ja annan sen eteenpäin Pienelle Puutarhurille:
http://pienipuutarhuri.blogspot.com/



Viime keväänä kylvimme perunamaan reunaa kaunistamaan rivit kesäkukkia: tuliunikkoa, piiankieltä ja kehäkukkaa. Tuliunikko oli meille ihan uusi tuttavuus yksinkertaisine unelmankeveine kukkineen. Väri on hauskan kelta-oranssinen ja kasvi on suhteellisen matala, vain noin 25 senttiä.