Äidin perunat saatiin lopultakin maahan. Vinkuraan meni vaot, jotka insinööri-isältä pistettiin pikaisesti piiloon harson alle. Mutta puutarhanhoito ei voi olla viivottimella vetoa, vaan pieni taiteellinen vapaus on suotavaa! Perunamaan kyljestä löytyy myös maa-artisokkarivistöt. Ensimmäiset mukulat saatiin siskon kanssa perennavaihtopäiviltä Kauttuan Ruukista pari vuotta sitten. Nyt mukuloita on hurja määrä, ja niistä saa komean aidanteen.
Ensimmäistä kertaa muuten käytettiin harsojen kiinnityksessä muovisia kiinnitystappeja. Tuntuivat vankoilta ja tukevilta.
Vaihdettiin perunamaan paikkaa, kun kuultiin, että aiempi omistaja oli tässä viimeksi perunansa menestyksellä kasvattanut. Ja saatiin entinen perunamaa perennapenkiksi. Siitä joku toinen kerta lisää...
Lauantai oli lämmin, mutta tuuli niin kovasti, että kasvikuvien ottaminen ei oikein luonnistunut. Niitä siis toisella kertaa.
Päivä meni istuttaessa ja ihaillessa. Istutettiin jo äidin kasvattamia samettikukkia penkkeihin, tuotiin pelakuut auringon paisteeseen, ihailtiin daalioiden upeita juurikasvuja, kylvettiin kehäkukkia, piiankieltä, punaisia ruiskaunokkeja, olkikukkia ja maloppia. Naapurilta saadut vuorenkilvet pääsivät aiempien lahjoituskilpien joukkoon maakellarin kummulle.
Maahan päätyivät myös kosmoskukan ja kesäpäivähatun taimet. Istutin isompien perennojen katveeseen, "mikroilmastoon", parvekkeelta tuomani punaisen siankärsämön, palavanrakkauden, punapäivänkakkaran, akileijan ja päivänkakkaran pikkutaimet. Saapa nähdä, miten pikkuiset pärjäävät paahteessa.
Myös kaksi uutta ruusua sekä pari katajaa löysivät uuden kodin. Eli minkäänlaisista univaikeuksista ei tarvinnut illalla kärsiä.
P.S. Kuvassa näkyvä "olki" on peltoon viime vuonna istutettua maanparannusapilaa. Yksivuotinen hennosti kukkiva apila kasvoi 40 senttiä korkeaksi honteloksi putkeksi, jota on nyt jyrsitty maan joukkoon ja kerätty kohopenkkien pohjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti