Kylvin keväällä yhteen istutusastiaan pussillisen isotähtiputkea ja pussillisen karpaattienkelloa. Jostain syystä kasvu oli kovin kitsasta. Tästä näet miten surkealta näytti parin kuukauden kasvun jälkeen. Kuolo korjasi ja mökille päätyi lopulta vain kaksi rääpäletainta. En silloin enää edes tiennyt kumpaa sorttia mokomat oli. Istutin ne pellon toiselle perennamaalle mirrinmintun, punahatun ja päivänliljojen katveeseen ja toivoin parasta.
Tänään kurkistin taipuneiden mirrinminttujen alle, ja siellähän ne oli: kymmensenttiset, terhakkaat ja jo isolehtiset karpaattienkellotaimet! Nyt ne jo tunnistin.
Elämä on ihmeitä täynnä - uskottava se vaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti