Olen oppinut tykkäämään myös daalioista. Varsinkin pallomaisia Bon Bon -lajikkeita on ihan pakko käsin koskea ja ihailla. Ovat varsinaisia insinöörin taidonnäytteitä :)
Daalioiden miinus on se, että juurakot täytyy nostaa syksyllä ylös, talvettaa kellarissa ja istuttaa taas keväällä ensin pesuvatiin tai muuhun suureen astiaan. Ulos ne voi istuttaa vasta, kun hallaa ei varmasti enää tule. Sen verran kylmänarkoja ovat. Mutta kukkivat kauniisti loppukesällä ja viihtyvät maljakossakin pitkään.
Nämä daaliat kasvavat pihassa suulin seinustalla hyvin paahteisella paikalla. Daalioita joutuukin alvariinsa kastelemaan, sillä vieressä kasvava koivu yrittää hörppiä kaiken maassa olevan veden itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti