Surinaa ja hurinaa omppupuissa

 

Tulossa taitaa olla taas hurja omppuvuosi. Omenapuut ovat hunnutettuina valkoisiin kukkasiin, ja puissa käy armoton surina ja hurina. Taidetaan syksyllä taas laittaa portinpieleen omenapussukoita ja viereen kyltti: "Ota, ole hyvä!"

 

Alppikärhön ensimmäinen nuppukin on ehtinyt avautua kukkaan omenapuun sylissä. Kärhöjä istutetaan varmasti kesän mittaan lisää.

 

Kesän ensimmäinen unikko kukassa

 Lauantaina mökillä kukki ensimmäinen unikko, siperianunikko. Punaisia ja korallisia idänunikoita sekä silkkiunikoita on myöhemmin kesällä tulossa.

Nurmikko oli kasvanut niityksi, jota kukitti keltaisenaan voikukat.Rikkaruohoista viis, kevät ja kesä on niin ihanaa!

 

Esikkohuumaa!

Esikot elävät nyt elämänsä kevättä! On hurjia värejä ja hurmaavia kukkia. Palloesikoita, huone-esikoita, kultaesikoita. Oi joi joi, ihania!

 

 

Vaaleansinisiä iloja

Voi, miten jännitti mennä mökille! Kukkisiko siellä yhtään mikään vai olisivatko myyrät syöneet kaikki sipulit. Mutta talventörröttäjien seassa loisti kurjenmiekka (Iris Katharine Hodgkin). Niin suloisen vaaleansinisenä. Ja yhtä sotilaallisessa rivissä kuin ne oli toissavuonna sinne istutettu. Ja pörriäinenkin oli ne löytänyt.

Oli siellä peippo, viherpeippo, sinitiainen ja amiraaliperhonenkin. Ensimmäinen kaunokainenkin oli avannut kukkansa. Ja meillä oli kivaa!

Uuteen multaan

Nenä vuotaa ja flunssa ikävästi uhittelee tulla. Pyöräilylenkki vaihtui istutuspuuhiin. Pikkuruiset taimet muuttivat uuteen multaan ja isompiin purkkeihin.

Kasvamassa on siis perennoista meksikon akileijaa, palavaarakkautta sekä punaista ja korallinväristä unikkoa. Kesäkukkana tulossa ensimmäistä kertaa sinitähtöstä.

Haravan varressa tuoksuu kevät!

Keskiviikkona oli vapaapäivä ja lähdettiin iskän kanssa mökille. Olipa kiva reissu! Harvoin sitä nykyään tulee iskän kanssa kaksin oltuakaan.

Mökilläkäynti oli minulle ensimmäinen kerta tänä keväänä. Olipa ihana taas nähdä, miten talven jäljiltä pikkuruiset nuput nousevat maasta. Mökkinaapuritkin nähtiin työntouhussa.

Aloitetettiin pihan haravointi ja kalkitus. Ruusuangervotkin leikattiin. Ja kaiken työn taustalla järven jäällä lauloivat hanhet.

Kyllä elämä on ihanaa! Vaikka ensimmäinen rakkokin tuli angervoja leikatessa...

Kevätesikot alkavat puhjeta taas kukkaan.

Pioneissakin on jo nuput.

Pupujussi oli järsinyt ruusuangervorivistä ensimmäisen puskan jo valmiiksi. Ei tarvinnut enää leikata kuin loput.

Viime vuonna kylvetyt keltaiset akileijat olivat tehneet jo ensimmäiset lehdet.

Erityisen iloinen olin kivikkotarhan pikkuruisesta isomaksaruohontaimesta, joka oli selvinnyt ensimmäisestä talvestaan.

Tästä se taas alkaa

Taas on täällä herätty talviunilta ja kaamosmasennuksesta! Viherpeukalokin on kaivettu naftaliinista. Myöhään tosin, sillä ensimmäiset siemenet päätyivät multaan vasta maaliskuun puolessa välissä.

Tänään oli harmaa päivä ja lumi peittää tällä hetkellä taas maan. Siksi kuvakin on hiukan valju. Nykyään kuvaan muuten pelkästään puhelimellani, joka on Lumia 800. Sori ;)

Tänä vuonna päätin kylvää vähemmän kuin aiemmin sekä käyttää vanhoja pusseja pois. Kylvin ensi kertaa yksivuotista sinitähtöstä (Ageratum mexicanatum). Perennoista valitsin tutut: palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), hehkuvanpunainen unikko (Papaver Orientale) ja hempeän korallinvärinen unikko (Papaver Orientale Coral Reef). Ihan uusina perennoina kokeilen nyt meksikonakileijaa (Aquilegia skinnerii Tequila Sunrise) sekä ritarinkannusta, jonka lapun jo ehdin hukata.

Saapa nähdä, miten taimien käy. Osassa purnukoista on kovin hiljaista.

Mukavaa kevättä sinulle ja onnea kylvöillesi!