Krassi koristaa piharakennuksen nurkkaa

Köynnöskrassi kiemurtaa piharakennuksen nurkalla ja tukeutuu vanhaan traktorin osaan. Viime vuonna tässä kasvoi hajuhernettä ja ensi kesänä ehkä kärhö.

Ligularia Photoscape-koekaniinina

Nauhus päätyi koekaniiniksi. Picasan jälkeen testasin Photoscapen mahdollisuuksia. Ja huh huh! Onkohan VÄHÄN liikaa?

Uljas punahattu

Punahattu (Echinacea Purpurea) on komea elo-syyskuussa kukkiva perenna. Nämäkin yksilöt ovat siemenestä vaalien kasvatettuja ja nyt toisena vuotenaan kukkivat näin komeasti.

Syreenikiitäjän lumoissa

Eilen kyselin, mikä ihmeen toukka kuusamapensasta syö. P Höperöistä Hortonomeista tiesi kertoa, että kyseessä on syreenikiitäjän toukka.

Googlatessani otusta, sain tietää, että syreenikiitäjä on kookkain Suomessa esiintyvä perhonen. Naaraan siipiväli saattaa olla jopa 12 cm. Se kuuluu yökkösiin, eipä siksi ole tullut törmäiltyä. Toukka popsii syreenin lisäksi mm. angervon ja kuusaman lehtiä. Ja vauhdilla!

Silmiinpistävän kirkkaanvihreää "matoa" ei voi olla huomaamatta. Se on joko koko 10-senttisen pituutensa verran liimaantuneena oksaan ja popsii vimmattua vauhtia lehteä. Tai sitten se "koukkuilee" hamuten uutta lehteä suuhunsa.

Siis mikä tämä on?

Olettekos tällaista nähnyt? Kymmensenttinen, kirkkaanvihreä ällötystoukka piikkiperineen syö kuusaman lehden salamannopeasti kitaansa. Joku yöperhosen toukkako?

Ja tältä näyttää pensas hetken kuluttua.

Mansikantuoksuinen rohtosuopayrtti

Talon länsisivulla omenapuiden alla kasvaa hennon roosan värinen rohtosuopayrtti. Se on vanhanajan perenna, joka tuoksuu ihanan metsämansikkamaiselta.

Omenapuiden varjostaessa kasvin varret venyvät yrittäessään kurkotella aurinkoon. Pellolle siirretyt, vapaassa auringon valossa kasvavat yksilöt ovat puolestaan jämäkkiä ja suoravartisia.

Rohtosuopayrtti oli vuoden 2009 maatiaiskasvi. Sen viljelyhistoriasta ja käytöstä löytyy mielenkiintoista tietoa Maatiaisen sivuilla.

Kosmoskukan hentoa voimaa

Tykkään kosmoskukasta. Sen tillimäisestä voimakkaasta varresta ja kauniista kukinnosta.

Tänä vuonna äiti esikasvatti kosmoskukkaa, ja taimet istutettiin kasvimaan laitaan. Maa on ollut liian typekäs, sillä kukinta jää varsien ja lehtien varjoon. Viisaammat sanovatkin, että kasvia ei saa lannoittaa, jotta se kukkisi.

Mutta on ne silti kauniita, ne vähätkin kukat. Kukassa on jotain jännää hentoa voimaa, varsinkin näin vaaleanpunaisena.