Lumipallona luotas pompin taas eli lumipalloheisin lyhyt kauneus

Pellolla kasvaa kaksi lumipalloheisipensasta. Yllättävän hyvin ovat viihtyneet paahteisessa paikassa, onneksi savinen peltomaa pidättää kosteutta. Tänä vuonna kukinta oli kovin nopeasti ohi, tuskin kahta viikkoa se helteiden vuoksi kesti.

Pensas on yksi lemppareistani. Vaikka kukinta-aika onkin lyhyt, on se niin runsas ja mainio.

  

Ihana perjantai!

Meidän mökillä eli tiluksilla, kuten me suureellisesti omaa puuhamaatamme kutsumme, kasvaa paljon koivuja. Pihaan johtaa vanha koivukuja ja on meillä myös viidessä vuodessa siemenistä pitkänhuiskeiksi nuoriksi puiksi kasvanut koivumetsä.

Koivut ovat paitsi kauniita, myös lukuisten lintujen pesäpuita. Ja on niiden alla kiva istuskellakin. Tänään tuolille istuksimaan pääsi kesäkukka-alesta löytynyt pelargonia Mårbacka. Kaunis. Toivottavasti saamme sen selviämään myös talven yli. Mielestäni pelagoniat ovat kauneimmillaan vanhoina, kun niiden varret ovat kuin reuman runtelemat mutta kukkia täynnä.

Ihanaa perjantai-iltaa!

Pionien loistoa sadepäivän iloksi

Sadepäivä kaupungissa ja yhä nenässä tuoksuu mökin pionien makea tuoksu. Portinpielen pionipenkissä kasvaa kolme yksinkertaista fuksianpunaista ja yksi valkoinen kovasti kerrottu kaunotar. Yhdelle punaisista tosin kävi melkein kalpaten, sillä myyrä on sen juurella villisti myllännyt. Ei raukka kuki tänä kesänä, mutta henki siinä vielä pihisee.

 

 

Muumipeikon viisaus

"Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään."
  

-Tove Jansson

Uusia perunoita

Tänään nautitaan uusista perunoista kodeissa ja mökeillä läpi Suomenniemen. Niin meilläkin. Oman maan Timo-pottuja saadaan kuitenkin vielä odottaa. Viikko sitten mullitin ne ensimmäisen kerran.

Suulin takana, navetan vanhan lantalan paikalle tehty kasvimaamme on ravinteikas ja tuottanut komeat sadot perunaa, sipulia, porkkanaa ja punajuurta joka vuosi. Ja tietysti komeita kukkia, maloppia, malvikkia, ruiskaunokkia ja kehäkukkaa. Toivottavasti tänäkin vuonna.

Maistuvaa juhannusta perunan kera!

 

Sen suven suloisuutta!

Pikapyrähdys kaupungissa. Pyykkäystä, pakkausta, siskontytön kantelekonsertti, parvekekukkien istutusta. Sitten taas mökille nuuhkimaan juhannusruusujen vienoa tuoksua.

Rikkaruohoille pitkää nenää!

Tänään olen kiskonut, kaivanut, muokannut, möyhentänyt ja maanitellut rikkaruohoja. Ihan joka ikistä lajiketta. Meiltä löytyy niin nokkosta, valkojuurta, saunakukkaa, voikukkaa, pujoa, ohdaketta, litukkaa, piharatamoa, koiranputkea...

Mutta nytpä näytänkin rikoille pitkää nenää! Läheisen halpiskaupan puutarhamyymälän alesta tarttui matkaan muoviruukku poikineen. Muovia vaihteeksi, sillä selkä alkaa paukkua sekä rikkaruohorallista että kaikkien saviruukkujen ja metallipatojen roudailusta.

Näissä ruukuissa eivät rikat jyllää. Ähäh, siitäs saitte!