Surkuttelin keväällä, miten kylvämäni karpaattienkellon taimet kuolivat yksi toisensa jälkeen. Vain kaksi pienenpientä tainta päätyi maahan.
Heinäkuussa iloitsin, kun taimet olivat hengissä.
Viikonloppuna ilo oli ylimmillään, kun mirrinmintun suojissa kasvaneissa taimissa oli ensimmäiset kellot kukassa. Voi kasvun ihmettä!
Voi ihmettä :-) Ihanaa, kun jotkut kukat jaksavat kukkia vielä nyt.
VastaaPoistaNiinpä! Jotenkin on kostea ja lämmin syksy innostanut kasveja kukkimaan. Unikkokin oli alkanut kyhätä uutta kukka-aihiota.
VastaaPoista