En tiedä, mikä oli tänään kuun asento, mutta öisen sateen jälkeen maa oli pehmeä kitkettäväksi ja ilmakin mukavan viileä.
Kasvimaa vaati ronskia harvennusta, sillä olin keväällä kylvänyt niin hövelillä kädellä. Nyt pikkuruisia porkkanoita ja punajuuria päätyikin kasakaupalla kompostiin. Koirakin kävi nuuskuttamassa miniporkkanoita.
Pellon yksivuotisten kukkien maata en kitkenyt, harasin vaan välit nitkutusharalla. On muuten tosi kätevä vehje! Samantyyppisellä haralla nitkutin jo lapsena kasvimaalla. Ja silloin se oli tosi ikävää. Nyt nitkuttelu tuntuu mukavalta, ainakin jos sitä vertaa mansikkamaassa selkä mutkalla köykkimiseen...
Aivan lupsakalta kuulostaa tuo nitkutuspäiväsi =) Ja teillä tuntuu sataneenkin ihanasti. Täällä kun ei juurikaan sateita ole sitten kevätsateiden näkynyt.
VastaaPoistaAhaa, nyt tiedän mitä nitkuttaminen on. Kylläpä oletkin ahkeroinut.
VastaaPoistaTodellakin! Nitkutushara. Se minulta puuttuukin! Onneksi on kaksi pitkävartista toisenlaista kitkintä, mitä lie kitkuttimia sitten.
VastaaPoistaIhana kuono ♥
Kiitos kommenteista, piristävät ja ilahduttavat työn raskaan raatajaa. Tällainen normaalisti siistiä toimistotyötä tekevä on välillä fyysisesti kovilla jatkuvasta nyhtämisestä ja köykkimisestä. Mutta sen olen oppinut, että puutarhanhoito(kin) on selvästi välinelaji!
VastaaPoista