Uskollinen kehäkukka

Kasvimaan ja kukkapenkin uskollisin kukkija on ehdottomasti oranssin sävyissä hohtava kehäkukka. Se kukkii varmasti ja pitkään ja hehkuu upeasti myös maljakossa.

Viime vuonna kylvetty ja kukkinut kehäkukka nousi samalta paikalta myös tänä vuonna. Kannattaa siis kerätä kukkineet kukat kompostiin ennen kuin siementävät, jollei halua kukkia myös seuraavana vuonna, kuten meille kävi.

Rikkaruohorumbaa osa 1

Me ollaan tosi rikkaita. Meidän pellosta löytyy lähes jokainen suomalainen rikkakasvi.

Jauhosavikka:

 Lutukka:

Vadelmapensaan alta kurkistaa nokkonen:

Peltolemmikki:

Peltomatar:

Pelto-orvokki:

Nurmikko piharatamoa pullollaan:

Uusia pujon alkuja:

Punapeippi:

Siankärsämö ulkohuusin portaalla:

Vesiheinä kirsikkapuun alla:

Kirjosieponpoikaset lähtevät pesästä

Mökillä on paljon linnunpesiä. Joku lintu asustaa iskän rakentamissa pöntöissä, joku on tehnyt pesän pöntön päälle ja  joku muuttanut suuliin. Kirjosieppo teki pesän sisääntulotien koivukujan yhteen linnunpönttöön. Nyt poikaset ovat jo niin isoja, että ovat lähdössä maailmalle.

Eilen juhlittiin kaksospoikien synttäreitä. Vieraita oli  tulossa, kun huomasimme yhden tokkuraisen linnunpoikasen pihatiellä. Sisko nappasi hanskat käteen ja siivousrätin kouraan ja houkutteli linnun rätin reunaan istumaan. Kiikutti sitten poikasen koivikon reunaan suojaan. Siellä se kovaäänisesti piipitti, kunnes jossain vaiheessa lehahti omille teilleen.

Umpimielinen ukonhattu

Helteen helliessä aloittavat ukonhatut  juuri kukintaansa. Pellolla niitä kasvaa sinisenä ja sini-valkoisena aidanteena antamassa suojaa mansikkamaalle.

Ukonhatun kukka on minun silmissäni kuin sotilas kypärä päässä. Yrmy sotilas. Näetkö saman?
Mutta jotenkin tulee kukan mallista mieleen myös Suomenlinna. Olikohan siellä kypäränmallinen muistomerkki, vai muistanko ihan väärin?

Kaarisilta kaunistui

Pellolle johtava kaarisilta sai tänään kaunistuksekseen ristikot. Kyllä nyt kelpaa siltaa ylittää kastelukannujen ja kottikärryjen kera.

Sillan alla oleva oja virtaa keväisin vuolaana vettä, kun viereisen metsikön lumet sulavat. Metsässä sijaitsee myös lähde, josta on vedetty vesijohto pihasaunaan. Siitä saamme sitten myös kasteluveden, jos sadevettä ei ole käytössä.

Kesäisin oja harvoin täyttyy vedestä. Nyt sen ovatkin vallanneet mesiangervo ja monenlaiset heinät.

Karpaattienkello kasvaa sittenkin, juhuu!

Kylvin keväällä yhteen istutusastiaan pussillisen isotähtiputkea ja pussillisen karpaattienkelloa. Jostain syystä kasvu oli kovin kitsasta. Tästä näet miten surkealta näytti parin kuukauden kasvun jälkeen. Kuolo korjasi ja mökille päätyi lopulta vain kaksi rääpäletainta. En silloin enää edes tiennyt kumpaa sorttia mokomat oli. Istutin ne pellon toiselle perennamaalle mirrinmintun, punahatun ja päivänliljojen katveeseen ja toivoin parasta.

Tänään kurkistin taipuneiden mirrinminttujen alle, ja siellähän ne oli: kymmensenttiset, terhakkaat ja jo isolehtiset karpaattienkellotaimet! Nyt ne jo tunnistin.

Elämä on ihmeitä täynnä - uskottava se vaan on.

Akileijakoukussa

Olen jäänyt ihan akileijojen koukkuun. Kun ne ovat niin kauniita ja niitä on niin helppo siemenistä kasvattaa. Ja kun niitä on vielä niin mahdottoman monenlaisia.

Nämä jaloakileijat kasvavat omenapuiden alla. Näistä otin viime kesänä siemeniä talteen, ja nyt niistä on kasvamassa jo isot taimet, jotka kukkivat ensi kesänä.

Näihin punaisiin akileijoihin törmäsin kesäkuun alussa Wasalandiassa. Nämäkin olisivat puutarhassa kivat.