Ensimmäiset kylvöt

Vaikka kylvöt kannattaa tehdä kai nousevan kuun aikaan, niin uskalsin uhmata sääntöä ja kylvin lumen alle parvekkeelle isotähtiputken ja valkoisen akileijan siemenet.

Viime vuonna yritin myös kasvattaa isotähtiputkea siemenistä, mutta silloin jostain syystä en huomannut, että ne vaativat parin kuukauden kylmäkäsittelyn. Lopputulos olikin suhteellisen surkea. Tässä kuvia viime vuodelta.

Valkoisen akileijan siemenet ovat siskon miehen veljen vaimon keräämiä. Kiitos niistä! Nyt vain jännitän, miten niiden käy.

Koira oli ihmeissään parvekkeelle ilmestyneistä purkeista. Valkoinen pallo cocktailtikun päässä ilmaisee akileijaa ja sininen isotähtiputkea.

Lumisateen keskeltä on helppo toivottaa iloista laskiaista!

Mitähän sitä kylväisi?

Kylvöajat lähestyvät ja mieli tekisi ostella uusia siemeniä. Tänään kuitenkin katsastin vanhoja siemenvarastojani. Peltipurkki on täynnä puolikkaita pusseja erilaisia yrttien ja perennojen siemeniä. Löytyy minttua ja oreganoa sekä päivänkakkaran, unikon ja jaloakileijan siemeniä. Lisäksi löytyy suodatinpusseissa kuivattuina lisää akileijan siemeniä sekä muun muassa malopin (vai malvikin) ja lupiinin siemeniä.

Ensi viikolla kylvän purkkiin lumen alle valkoista, ehtaa somerolaista akileijaa. Viime vuonna lumen alle kylvetyt akileijat menestyivät parhaiten, sillä saivat kunnollisen kylmäkäsittelyn. Pääsevät sitten lumen sulettua sisälle kasvamaan.

Mummoruutupeitto on valmis!

Melkein vuoden projekti on nyt lopultakin valmis. 12 x 18 eli yhteensä 216 virkattua isoäidinruutua on nyt virkattu ja yhteen kasattu, ja mummoruutupeitto sai pienen pitsireunuksenkin. Olen niin ylpeä itsestäni, sillä edellisestä virkkauksesta oli kulunut jo jokunen vuosi. Olinkohan ala-asteen jälkeen virkannut yhtään mitään...

Peittoprojekti alkoi stressin ja harmituksen poistona. Suosittelen muillekin moisista vaivoista kärsiville. Sopivissa hetkissä oli mukava ottaa virkkuukoukku käteen ja askarrella eriväristen lankakerien parissa.

Todella lämmin peitto päätyy mökille kevään viileitä öitä lämmittämään. Lankana käytin Novitan 7 veljestä.

Karvakasakin kaipaa jo mökille

Kesään ja tiluksille mieli halajaa jo karvakasallakin, maaliskuussa 15 vuotta täyttävällä Andy-kokkerilla. Vanhus on pirteä ja pomppivainen, vaikka alkava sydänvika lääkärin mukaan saakin välillä läähättämään.

Kunnon päiväunet, roppakaupalla pusuja, paljon mukavia autoretkiä ja kohtuudella herkkumaksapalleroita. Siinä onnellisen kaverin pitkän iän salaisuus.

Haaveksien katselee autolle. "Eikö jo pakata pikkuauto täyteen ruukkuja ja pikkuruisia kylvöastioita. Eikö kesä jo tule?"

Uusi viherryskausi!

Ensimmäiset siemenkuvastot ovat putoilleet postiluukusta ja ensimmäiset kylvösuunnitelmat on jo tehty. Luminen tammikuu alkaa pian vihertää.

Kuva on ulkohuussin nurkalta, missä porraskiven välistä siankärsämö uskollisesti tuikkaa kasvustoaan vuosi vuodelta. Ja on niin kaunis, ettei sitä malta kokonaan kitkeä.

Oikein mukavaa kevään ja kesän odotusta!

Oo-oo-omppom-poo

Omenoita tulee taas tänä vuonna yli tarpeen. Puusta putoilee vuorollaan valkeita kuulaita, kaneleita, talviomenia ja näitä nimettömiä, ihanan makeita suosikkiomenia. Kaikki korit, pussit, kylmiöt, pakastimet ja massut ovat jo niitä täynnä.

Ensimmäistä kertaa laitettiin tien päähän kyltti "Ole hyvä" ja vino pino omppupusseja vietäväksi. Hyvin ovat tehneet kauppansa!

Karpaattienkello kukkii!

Surkuttelin keväällä, miten kylvämäni karpaattienkellon taimet kuolivat yksi toisensa jälkeen. Vain kaksi pienenpientä tainta päätyi maahan.

Heinäkuussa iloitsin, kun taimet olivat hengissä.

Viikonloppuna ilo oli ylimmillään, kun mirrinmintun suojissa kasvaneissa taimissa oli ensimmäiset kellot kukassa. Voi kasvun ihmettä!